Varhaismodernismi ja imperssionismi

Jospa aloittaisimme tämän postauksen varhaismodernismista ja Richard Wagnerista. Wagnerin myöhäisemmät teokset esittelevät uusia musiikillisia ideoita esimerkiksi harmonian suhteen. Hän koetteli tonaalisuuden rajoja ja siten loi tietä atonaaliselle musiikille. Jotkut jopa lukevat modernin taidemusiikin alun Tristanin ensinuotteihin. Varhaismodernismi ja myöhäisromantiikka kulkevatkin käsi kädessä.

Myöhäisromantiikkaan kuului ihanne taiteesta historian kirjoittajana. Uudistumisen kautta taide muuttaa aikaansa kyseenalaistamalla vallitsevia ajatuksia ja tuomalla esille uutta. Tämä näkyi aikansa musiikissa siten, että säveltäjät tavoittelivat omintakeisuutta ja persoonallisuutta. Se taas puolestaan johti siihen, että heidän arvostuksensa jäi alussa vähäiseksi.

Richard Wagner, Tristan ja Isolde, Prelude ja Liebestod. Leonard Bernsteinin johtama Boston Symphony Orchestra

Sitten itse aiheeseen eli impressionismiin. Viimeksi saimmekin jo pienen näytteen tämän viikon varsinaisen staran, Claude Debussyn, teoksista. Hän oli yksi suurimmista impressionismin säveltäjistä. Impressionismin musiikki linkittyy vahvasti muihin taiteen muotoihin. Sen pääajatuksena oli kuvata kokonaisuuksia ja unohtaa pienet yksityiskohdat sekä niin kutsuttu ”täydellisyys”. Maalaustaiteessa se näkyi useimmiten ohuina, mutta vahvoina siveltimenvetoina, jotka vasta kauempaa katsottuna alkoivat hahmottua esittämään jotakin. 

Claude Monet, Impressio, Auringonnousu(1872)

Impressionistinen musiikki luo usein pysähtyneen vaikutelman. Se pyrkiikin usein kuvaamaan juuri tietyn hetken ja tuntuu siksi hyvin päämäärättömältä. Musiikillisestikaan teokset eivät yritä ”päätyä” minnekkään. Pysähtynyttä vaikutelmaa luo rauhallinen ja laskeva melodia sekä se, että soinnun sävelet liikkuvat yleensä kaikki samaan suuntaan. Niille on ominaista heikko tonaalisuus ja odottamattomat soinnut. Impressionismin aikaan alettiin käyttämään esimerkiksi ylinousevia sekä laajoja sointuja, jotka todellakin kuulostivat aikalaisten korviin hassulta. 

Claude Debussy, Claire de Lune. London Philharmonic

Musiikilliseen impressionismiin vaikutti vahvasti runotaide. Teoksia sävellettiin kuvaamaan impressionalististen runojen mielenmaisemia. Yksi Debussyn kuuluisimmista teoksista, Faunin Iltapäivä, on musiikillinen kuvaus Stéphane Mallarmén samannimisestä runosta. Sen kromaattinen ja huonosti laulettavissa oleva melodia, jolla ei ole selvää rakennetta oli hyvin tyypillistä impressionismin musiikille. 

Claude Debussy, Faunin iltapäivä. Detroitin sinfoninen orkesteri

Samaan aikaan musiikkiin alkoi tulla vaikutteita kauempaakin. Debussy toi länsimaiseen taidemusiikkiin esimerkiksi aasialaisesta musiikista pentatonisen asteikon, joka sävelten samansuuntaisen liikkeen kanssa tuo mieleen heti kiinalaisen musiikin.

Impressionismi yleisti ostinaton käyttämisen modernismiin. Ostinato on musiikissa esiintyvä lyhyt aihe, jota toistetaan usein. Sen käyttö oli yleistä myös barokin aikaan, mutta klassismin ja romantismin aikana sen käyttö väheni huomattavasti. Maurice Ravel oli toinen suuri impressionismin säveltäjä. Hän oli yksi ensimmäisistä säveltäjistä, joka sai levitettyä teoksiaan tehokkaammin laajemmalle tajuttuaan levyttämisen hyödyt.

Maurice Ravel, Bolero. Gustavo Dudamelin johtama Wiener Philharmoniker




Lopuksi muutama aiheeseen liittyvää suositusta kuuntelulistalle lisättäväksi: 



Erik Satie, Prélude d'Eginhard

Yksi Satien omaperäisimmistä kappaleista. Hyvä ja selkeä esimerkki ostinatosta sekä sävelten samansuuntaisesta liikkeestä.


Gabriel Fauré, Nocturne No. 2 in B Major, Op. 33 No. 2

Vähän rytmillisesti menevämpää musiikkia. Suuressa osassa arpeggiot, jotka ovat hyvin yleisiä impressionistisessa musiikissa.


Isaac Albéniz, Iberia

Espanjalainen säveltäjä. Tätä teosta on ylistetty jopa Debussyn toimesta yhdeksi parhaista pianoteoksista.