Johdatus 1900-luvun taidemusiikkiin, modernismi
1900-luvun alun maailma horjui. Ihmisten kuva maailmasta muovautui uudestaan tieteellisten edistysaskelten myötä. Maailmankuvaa muokattiin monesta suunnasta, Darwinin evoluutioteoria oli julkaistu muutama kymmenen vuotta sitten, Einstein kehitti suhteellisuusteoriaansa ja psykologian saralla murtui käsitys ihmisestä rationaalisena olentona. Käynnissä olivat tapahtumat, jotka tulivat johtamaan ensimmäiseen maailmansotaan vuonna 1914.
Tämä kaikki heijastui myös vuosisadan alun taidemusiikkiin, jonka suuntausta alettiin kutsua modernismiksi sen 'moderniin' maailmaan peilautuvien ominaispiirteiden kautta. Lisäksi
Modernismi, kuten monet muutkin suuntaukset, halusi irtautua aiempien suuntausten ominaispiirteistä. Musiikista tehtiin esimerkiksi atonaalista perkussiivisempaa ja siihen lisättiin erikoisempia instrumentteja.
--
Mahleria voi pitää yhtenä linkkinä modernisten ja myöhäisromanttisten säveltäjien välissä, vaikka hänet voi lukea myös edustamaan myöhäisromantiikkaa. Hänen viidettä sinfoniaa onkin luonnehdittu epätavallisen säveltäjän tavanomaiseksi sinfoniaksi. Mahlerin on kyseisen sinfonian ensiesityksen jälkeen raportoitu sanovan, ettei kukaan ymmärtänyt sitä. Hän toivoi, että voisi johtaa sen ensiesityksen viisikymmentä vuotta kuolemansa jälkeen.
Mahler, sinfonia nro 5, neljäs osa 'Adagietto'. Leonard Bernsteinin johtamana ja Vienna Philharmonic Orchestran esittämänä
Taiteissa alettiin ilmaista asioita kiertäen ja jätettiin paljon aiempaa enemmän tulkinnanvaraa teoksiin.
1900-luvun alussa kokeiltiin paljon uutta ja aiempien aatteiden ajatuksia kyseenalaistettin vahvasti.
Charles Ives kokeili esimerkiksi polyrytmejä, polytonaalisuutta ja vapaata dissonanssia(The Unanswered Question and Central Park in the Dark. 1906). Mahler kokeili riitasointuja, atonaalisuutta, epäsäännöllistä rytmiä(Mahlerin Sinfonia nro 8. 1906) ja perkussiivisuutta(Mahlerin Sinfonia nro 6. 1903). Sinfonia nro 8 on myös hyvä esimerkki siitä, miten modernismin aikaan alettiin käyttää aikaisempaa suurempia orkestereita, tässä tapauksessa varsinkin laulajia oli suuri määrä, ja sinfonioista tehtiin pidempiä.
Ensimmäisessä suuressa toimeksiannossaan(Tulilintu) Stravinsky yhdisti useita näitä tekniikoita. Stravinskyn kolmea ensimmäistä balettia voidaankin pitää yksinä vahvimmista orkestraalisesti ja soinnillisesti. Stravinskylle oli ominaista se, miten hän antoi painoarvoa yksittäisille instrumenteille ja sävelsi niille virtuoosimaisia tekniikoita. Hän loi erilaisen dynamiikan ja äänimaailman juurikin näillä tekniikoilla käyttämällä erikoisia soitinyhdistelmiä ja yksityiskohtaista dynamiikkaa sekä pitkälle vietyjä tekniikoita.
Stravinsky, Tulilintu, 'Infernaalinen tanssi'. Dmitri Jurowskin johtamana ja Russian Philharmonic Orchestran esittämänä
Stravinsky oli ystäviä toisenkin aikansa pioneerin Pablo Picasson kanssa. Hän esimerkiksi sävelsi Picassolle tämän taiteen innoittamana kubistisvaikutteisen teoksen. Stravinsky ja Picasso lähettivät toisilleen paljon töitään, joihin kuuluu myös tämä Picasson piirtämä kuva Stravinskysta. (Psst. Teos melkein takavarikoitiin Sveitsin rajalla, kun vartijat luulivat sen olevan salainen sotasuunnitelma)
Lopuksi pari suositusta kuuntelulistalle lisättäväksi:
Arnold Schönberg, Erwartung(odotus) Op. 17
Tämä on läpisävelletty teos, jossa on heikko tonaliteetti eikä havaittavaa musiikillista rakennetta.
Anton Webern, Sinfonia Op. 21
Tässä sinfoniassa on vahvoilla puoliaskeleet. Kaanonia on hyödynnetty teoksen molemmissa osissa. Webern käytti vahvasti 12-säveljärjestelmää, joka perustuu kaikkien kahdentoista kromaattisten sävelten tasavertaisuuteen.
Tämä kaikki heijastui myös vuosisadan alun taidemusiikkiin, jonka suuntausta alettiin kutsua modernismiksi sen 'moderniin' maailmaan peilautuvien ominaispiirteiden kautta. Lisäksi
Modernismi, kuten monet muutkin suuntaukset, halusi irtautua aiempien suuntausten ominaispiirteistä. Musiikista tehtiin esimerkiksi atonaalista perkussiivisempaa ja siihen lisättiin erikoisempia instrumentteja.
--
Mahleria voi pitää yhtenä linkkinä modernisten ja myöhäisromanttisten säveltäjien välissä, vaikka hänet voi lukea myös edustamaan myöhäisromantiikkaa. Hänen viidettä sinfoniaa onkin luonnehdittu epätavallisen säveltäjän tavanomaiseksi sinfoniaksi. Mahlerin on kyseisen sinfonian ensiesityksen jälkeen raportoitu sanovan, ettei kukaan ymmärtänyt sitä. Hän toivoi, että voisi johtaa sen ensiesityksen viisikymmentä vuotta kuolemansa jälkeen.
Mahler, sinfonia nro 5, neljäs osa 'Adagietto'. Leonard Bernsteinin johtamana ja Vienna Philharmonic Orchestran esittämänä
Taiteissa alettiin ilmaista asioita kiertäen ja jätettiin paljon aiempaa enemmän tulkinnanvaraa teoksiin.
1900-luvun alussa kokeiltiin paljon uutta ja aiempien aatteiden ajatuksia kyseenalaistettin vahvasti.
Charles Ives kokeili esimerkiksi polyrytmejä, polytonaalisuutta ja vapaata dissonanssia(The Unanswered Question and Central Park in the Dark. 1906). Mahler kokeili riitasointuja, atonaalisuutta, epäsäännöllistä rytmiä(Mahlerin Sinfonia nro 8. 1906) ja perkussiivisuutta(Mahlerin Sinfonia nro 6. 1903). Sinfonia nro 8 on myös hyvä esimerkki siitä, miten modernismin aikaan alettiin käyttää aikaisempaa suurempia orkestereita, tässä tapauksessa varsinkin laulajia oli suuri määrä, ja sinfonioista tehtiin pidempiä.
Ensimmäisessä suuressa toimeksiannossaan(Tulilintu) Stravinsky yhdisti useita näitä tekniikoita. Stravinskyn kolmea ensimmäistä balettia voidaankin pitää yksinä vahvimmista orkestraalisesti ja soinnillisesti. Stravinskylle oli ominaista se, miten hän antoi painoarvoa yksittäisille instrumenteille ja sävelsi niille virtuoosimaisia tekniikoita. Hän loi erilaisen dynamiikan ja äänimaailman juurikin näillä tekniikoilla käyttämällä erikoisia soitinyhdistelmiä ja yksityiskohtaista dynamiikkaa sekä pitkälle vietyjä tekniikoita.
Stravinsky, Tulilintu, 'Infernaalinen tanssi'. Dmitri Jurowskin johtamana ja Russian Philharmonic Orchestran esittämänä
Stravinsky oli ystäviä toisenkin aikansa pioneerin Pablo Picasson kanssa. Hän esimerkiksi sävelsi Picassolle tämän taiteen innoittamana kubistisvaikutteisen teoksen. Stravinsky ja Picasso lähettivät toisilleen paljon töitään, joihin kuuluu myös tämä Picasson piirtämä kuva Stravinskysta. (Psst. Teos melkein takavarikoitiin Sveitsin rajalla, kun vartijat luulivat sen olevan salainen sotasuunnitelma)
Lopuksi pari suositusta kuuntelulistalle lisättäväksi:
Arnold Schönberg, Erwartung(odotus) Op. 17
Tämä on läpisävelletty teos, jossa on heikko tonaliteetti eikä havaittavaa musiikillista rakennetta.
Anton Webern, Sinfonia Op. 21
Tässä sinfoniassa on vahvoilla puoliaskeleet. Kaanonia on hyödynnetty teoksen molemmissa osissa. Webern käytti vahvasti 12-säveljärjestelmää, joka perustuu kaikkien kahdentoista kromaattisten sävelten tasavertaisuuteen.
Kommentit
Lähetä kommentti